Jäänyt tyhjilleen 2007, vierailtu 2009, avattu uudelleen 2012
Toisinaan tyhjäksi jääneisiin rakennuksiin on henkilökohtainen tunneside, ja Pyynikin uimahallista minulla on vain ikäviä muistoja.
Uimataitoni ei ole ollut milloinkaan kehuttava, joten kouluaikaiset vierailut uimahalliin olivat silkkaa piinaa. Kun muut pomppivat reteästi hyppytornista alas, taistelin itse lastenaltaassa hukkumispelkoa vastaan. Myöhemmin välttelin uimahallikäyntejä tekaistun klooriallergian varjolla.
Kun Pyynikin uimahalli suljettiin vuonna 2007 remonttia varten, en voi sanoa olleeni surullinen. Se merkitsi sitä, että myös aivan uimahallin nurkalla sijainneen lukioni liikuntatunneilla ei enää uitu.
Henkilökohtaisesta rakennustraumastani huolimatta on kuitenkin todettava, että Pyynikin uimahalli ansaitsi ehdottomasti ehostamisen.
Vuonna 1956 auennut uimahalli on tuulahdus 1950-luvun vaurastuvasta Suomesta, ajasta, jolloin kansalle alettiin pakon ja välttämättömyyksien lisäksi anniskella myös viihdettä ja vapaa-aikaa. Se ei ollut Suomen ensimmäinen yleinen uimahalli, mutta valmistuessaan se oli maan modernein.
Mittavasta rakennuskompleksista löytyi palveluita vaativaankin makuun: retkeilymaja, kookkaat autotallit, maisemakahvila, lehtimiesten parvi, radiolaitteisto, moderni suurpesula ja kolme nykyaikaista saunaa.
Harry W. Schreckin piirtämä rakennus huokuu mannermaista tyyliä soviteltuna peritamperelaiseen punatiilirakentamiseen. Uimasaliin tulvii valoa Tampereen silloisesta suurimmasta ikkunasta, ja toista päätyä koristaa Olavi Valavuoren mosaiikkitaideteos Versio.
Tila on kaunis, yhä nykyaikaiselta tuntuva.
Pyynikin uimahallissa kävi 1950-luvulla kuukausittain yli 40 000 kävijää. Kuvakaappaukset dokumentista Tammerkosken sillalla… (1959).
Vuonna 2007 Pyynikin uimahallin kerrottiin kaipaavan perinpohjaista uusimista. Samalla päätettiin purkaa rakennuksen toisessa päässä sijainnut retkeilymaja.
Uimahalliin kajoaminen ei ollut onneksi mahdollista, sillä rakennus on Museoviraston suojelema kohde.
Remontti eteni takellellen. Ensimmäinen yrittäjä vetäytyi hankkeesta kokonaan, minkä jälkeen työt Pyynikillä pysähtyivät ja rakennus jäi vaille käyttöä. Tällöin tein oman kuvausvierailuni uimahalliin.
Sisäänpääsy hoitui Puutarhakadun puoleisesta avonaisesta ikkunasta. Se oli malliltaan niin ahdas, että kukaan oli tuskin ajatellut sitä ihmisenmentäväksi. Olin löytöretkeni aikaan teini-ikäinen ja sangen hoikka, joten minulle ikkuna oli kyllin kookas.
Pyynikin uimahalli ei ollut tietenkään hylätty rakennus sanan ahtaimmassa merkityksessä, mutta tyhjä, kiinnostava kohde keskellä Tamperetta kuitenkin. Toisaalle sivustolle on myöhemmin tulossa kuvaraportit jo puretusta Uimahallin maja -hostellista ja entisissä asuntolatiloissa toimineesta oppilaitoksesta.
Vesipetojen riemuksi uimahallin remontti saatiin lopulta valmiiksi vuonna 2012. Viisi vuotta kestäneen kunnostamisen aikana rakennuksen kaikki sisätilat uusittiin. Myös oma uimakammoni on vuosien saatossa hälvennyt.
Ehkä aika olisi pian kypsä sille, että minäkin palaisin Pyynikille.
Katso myös muut hylätyt viihteen ja vapaa-ajan kohteet ja paikat Suomesta.