Kuvaaja

Mistä Aikamatkaaja.fi-sivustossa on kyse?

Olen kulkenut hylätyn jäljillä noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Harrastuksessani on ollut eloisia ja hiljaisia kausia, mutta autiorakennusten lumo säilyy.

Hylkykohteiden tallentamisessa yhdistyy monta mielenkiintoni kohdetta: suomalainen lähihistoria, valokuvaaminen, viehtymys rosoiseen ja kätkettyyn.

Käynti autiossa rakennuksessa on aikamatka menneisyyteen.

Sivusto on kooste näistä matkoista. Se on läpileikkaus Suomessa vuosina 2007–2026 kuvaamistani autioista hylätyistä rakennuksista ja niiden seinien sisäpuolelle kätkeytyvistä tarinoista.

Nimitän Aikamatkaajaa löytöretkilokiksi, sillä kerron seikkailujeni lisäksi kohteiden historiasta.

Hylätyt rakennukset paljastavat yhteiskunnasta enemmän kuin arvaisi. Muuttotappioalueen tyhjä mummonmökki voi olla maaltapaon monumentti tai autio kyläkoulu kituvan kylän kuolonkorahdusten todiste.

Toivon, että tekstien kautta avautuu kurkistusaukkoja suomalaiseen lähihistoriaan ja sen paikallisiin kerrostumiin.

Koska olen kiinnostunut ennen kaikkea suomalaisesta todellisuudesta ja menneestä, Aikamatkaajan kohteet rajautuvat Suomeen. Samasta syystä tekstit ovat suomeksi.

Sivusto on vahvasti kesken, mutta se täydentyy ehtimiseni mukaan. Julkaisemattomia paikkoja on varastossa jonokaupalla.

Vuosien myötä toivon, että Aikamatkaajasta tulee satojen autiopaikkojen ja niiden historiaa valaisevien kertomusten kollaasi.

Sitä ennen paikallaan on kuitenkin pieni taustoitus sivustosta ja sen perustajasta, sillä aina tarvitaan tarina.

Richard Scarry, rohkea vaari ja talo valtatien laidalla

1990-luvulla esitetyssä Richard Scarryn touhukas maailma -lastenohjelmassa oli jakso, jossa vierailtiin luvatta hylätyssä myllyssä. Pyöritin VHS-kasettia pikkupoikana niin ahkerasti, että osaan myllyseikkailun käänteet yhä ulkoa.

Jaksolla oli tietysti opetus: se, että hylättyihin rakennuksiin ei saa mennä.

Opetusosuus meni kohdallani hukkaan. Sittemmin olen käynyt sadoissa hylätyissä rakennuksissa Suomessa ja etäällä Euroopassa.

Varsinaisesti harrastus sai alkunsa joulupäivänä. Olin silloin kenties kymmenvuotias tai alakouluikäinen ainakin.

Mummolamatkalla katseeni oli kiinnittynyt Tampereen ja Nokian välillä olleeseen rakennukseen. Tummasävyinen talo tuijotti kukkulalta valtatien suuntaan pahaenteisen uhkaavana.

Olin kehittänyt pakkomielteen siitä, että taloa on päästävä katsomaan lähempää.

Vaarini, peloton ja ennakkoluuloton mies, lähti kuskiksi ja kaveriksi seikkailuun. Innonsekaista jännitystä puhkuen ylitin tumman rakennuksen kynnyksen.

Mystisiin mittoihin kasvaneesta uhkaavasta talosta tuli lopulta totta – salatusta julkista. Pelkoa lievitti kädessäni raksuttanut JVC:n videokamera, jolla tallensin käyskentelyn aution rakennuksen käytävillä.

Jokseenkin samanlaisia tunteita koen edelleen astuessani hylätyn talon kynnyksen yli, vaikka video on vuosien varrella vaihtunut valokuvaan.

Ensimmäinen Aikamatka ja punainen mopoauto

Vuonna 2007 olin 13-vuotias ja hylättyjä rakennuksia kohtaan tuntemani mielenkiinto sai nimen, kun Aamulehden Valo-liitteessä kerrottiin urban exploringista eli urbaanista löytöretkeilystä.

Suomessa oli kuin olikin vireä autioiden rakennusten ympärille kehittynyt yhteisö, jonka pyörteisiin tempauduin varhaisteini-ikäisen innolla.

Vielä samana keväänä perustin ensimmäisen nettisivuni, hylättyjä kohteita esitelleen Urban Paradisen. Osa sen materiaalista tulee myöhemmin nähtäville tälle sivustolle.

Koska en ollut saavuttanut edes mopoikää, kohteisiin kulkeminen omin neuvoin oli konstikasta. Usein seikkailukaveriksi lähti yli 60-vuotias vaarini – sama mies, joka oli ollut mukana jo ensimmäisellä löytöretkellä. Toisinaan kuskina oli isäni.

Samaan aikaan hurahdin valokuvaamiseen. Alkoi vimmainen kuvaaminen ja hylkykohteiden kiertäminen.

Vuoden 2008 lopulla sain valmiiksi Aikamatka.netin eli tämän sivuston esiasteen. Se oli mittava ja aikaavievä projekti, johon kokosin kaikki silloiset kuvani autioista rakennuksista.

Suomalaisen urban exploration -yhteisön vaiheita dokumentoineen Syrjäseutu-blogin mukaan ”pohjatonta tarmoa ja intoa puhkunut nuori seikkailija vei kohdepäivitykset uudelle tasolle” ja ”uusia kohteita julkaistiin ennennäkemätöntä tahtia”. Kuvaus on erinomaisen osuva.

Vauhtia kiihdytti entisestään se, että vuonna 2009 sain mopokortin ja mopoauton. 45 kilometrin nopeudella kiitänyt punainen hirmu oli seuraavan kolmen vuoden ajan tuttu näky suomalaisten rappiorakennusten liepeillä.

Mopoautolla ei ollut asiaa ulkomaille, mutta onneksi kouluaikojen syys- ja hiihtolomilla isäni lähti usein kanssani autiokohteiden kuvausreissulle johonkin päin Eurooppaa. Mitäpä vanhempi ei tekisi lapsensa harrastuksen eteen, vaikka harrastus olisi kuinka kummallinen?

Aikamatkaajan sisältö perustuu valtaosin tähän teini-ikäisenä eli vuosina 2007–2011 kuvaamaani materiaaliin.

Teknisesti ja eritoten taiteellisesti kuvien taso vaihtelee, mutta toivon, että useimpia jo kadonneita kohteita esittelevien kuvien historiallinen arvo korvaa ajoittaiset laatupuutteet.

Aikamatkan lopusta Aikamatkaajan alkuun

Urbaani löytöretkeily oli minulle ennen kaikkea teinivuosieni harrastus. Täysi-ikäistyttyäni vuonna 2011 jatkoin ahkerasti valokuvaamista, mutta hylättyjen kohteiden kiertäminen hiipui.

Kuvaamisesta tuli minulle ammatti. Tätä kirjoittaessani eli hieman yli kolmekymppisenä työskentelen valokuvaavana toimittajana.

Menneet aikamatkat eivät jättäneet minua rauhaan. Joitakin vuosia sitten aloin pohtia, että olisi hienoa saada vanhat Aikamatka.net-sivuston valokuvat jälleen julkisesti esiin.

Monet takavuosina kuvaamistani kohteista oli sittemmin purettu ja niitä aiemmin esitelleet sivustot Aikamatkan tavoin kaatuneet. Kuvat alkoivat olla todistusvoimaista mutta yksityisarkistoihin unohtunutta lähihistoriaa.

Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen virisi myös uusi kiinnostus autiorakennuksiin. Olin hankkinut vasta myöhäisellä aikuisiällä ajokortin, mikä mahdollisti ensimmäistä kertaa omalla autolla tehdyt kuvausretket.

Uusia kohteita ja kuvia hylätyistä rakennuksista alkoi jälleen kertyä.

Vuonna 2023 käynnistin Aikamatkaaja-sivun rakentamisen puutteellisilla ATK-taidoillani. Ajatus oli, että mahduttaisin kaiken saman materiaalin kuin aiemmalla Aikamatka.net-sivustollani ja vähän enemmän.

Ajatus oli kunnianhimoinen, ja siksi projekti jäi kesken.

Kesällä 2026 päätin, että julkaisen sivuston mieluummin vaikka keskeneräisenä kuin panttaan sitä puolivalmiina ja julkaisemattomana.

Parhaillaan suunnittelen suurta Suomi-matkaa, joka keskittyisi täysin autioiden rakennusten taltioimisen ympärille.

Löytöretkilokiin ei ole vielä raapustettu viimeistä merkintää. Hylätyn lumous kestää.

Vastauksia kysymyksiin

Miksi joistakin paikoista käytetään sivustolla salanimiä?

Autiot paikat houkuttelevat magneetin tavoin puoleensa ilkivallantekijöitä ja muita ihmistermiittejä. Heidän ajatusmaailmansa ei voisi olla etäämmäällä omastani. Salanimien käytöllä haluan suojella rakennuksia vandaaleilta, tuhopolttajilta ja muilta sellaisilta henkilöiltä, joiden eetokseen ei kuulu kunnioitus.

Haluaisin tietää, missä tietty kohde sijaitsee. Kerrotko?

Aikamatkaajan nyrkkisääntö on, että laajalti tunnetut, jo puretut tai muulla tavalla menetetyt kohteet on julkaistu niiden oikeilla nimillä. Tällaisten paikkojen osalta ilkivaltariskiä ei enää ole tai paikkojen sijainnin varjeleminen ei ole enää mielekästä. Muissa kohteissa salanimien käytölle on selvä syy. Siksi en vastaa paikkojen sijainteja koskeviin uteluihin.

Onko hylätyissä rakennuksissa käyminen turvallista?

Autiokohteet kiehtovat, mutta ne eivät ole turvataloja. Tyhjiä taloja piinaavat lahot lattiarakenteet, hatarat katot ja monista myrkyistä sakea sisäilma. En itse etsi äärielämyksiä. Pyrin toimimaan hylkyrakennuksissa mahdollisimman varovasti ja vaaroja kartellen. Siitä huolimatta harrastusta ei voi väittää millään muotoa riskivapaaksi. Jokainen seikkailee omalla vastuullaan.

Entä onko autioissa kohteissa vieraileminen laitonta?

Olen historian tallentaja ja valokuvaaja, en lainoppinut. Huolehdin kuvausmatkoillani siitä, että jätän vain jalanjälkiä. Tämä tarkoittaa sitä, että en milloinkaan murtaudu mihinkään tai ota rakennusten esineistöä mukaani. Siksi en koe hylätyissä rakennuksissa vierailemisesta omantunnonvaivoja.

Millä kameralla kuvaat?

Kamerakalustoni on pysynyt jo vuosia samana. Käytän Nikonin D700-runkoa ja hylätyissä taloissa lähinnä Nikkorin 17–35 f/2.8. -objektiivia. Tehokas taskulamppu ja jalusta kulkevat aina mukana, mutta salaman käytöstä en pidä.

Onko Aikamatkaaja urban exploring – tai urbaani löytöretkeily -sivusto?

Olen alkanut vierastaa urbaanin löytöretkeilyn käsitettä, vaikka varmasti sivusto täyttää nimellisesti aihepiirin vaatimukset. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että miellän urbaanin löytöretkeilyn maailman metropolien touhuksi. Suomalaisista kohteista urbaanius on usein yhtä kaukana kuin Shanghai Savosta.

Kuinka usein sivustoa päivitetään?

Aikamatkaaja.fi-sivusto on kesken. Se sisältää siis vain murto-osan kuvaamastani materiaalista. En halua lukita itseäni tietynlaisen päivitystahdin kahleisiin, mutta yritän lisätä uusia ja vanhoja kohteita sivustolle kuukausittain. Tiedot tuoreimmista päivityksistä löytää vaivattomimmin Aikamatkaajan Facebook-sivustolta.

Haluaisin, että tietty kohde poistetaan sivustolta. Miten minun tulisi toimia?

Asiasta voidaan neuvotella. Ota yhteyttä minuun sähköpostilla osoitteeseen mahlainen [ät] gmail.com tai käytä Yhteys-sivun lomaketta. Aikamatkaaja on hyvän mielen valokuvaus- ja historiaprojekti, joten olen periaatteessa myötämielinen toiveille.

Minulla on vinkki tai lisätietoa hylätystä kohteesta Suomessa. Oletko kiinnostunut?

Olen. Lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen mahlainen [ät] gmail.com tai käytä Yhteys-sivulta löytyvää viestikenttää. Kaikki tieto sivustolta löytyvistä paikoista on tervetullutta, ja myös uudet kohdevinkit otetaan vastaan ilolla.

Minulla on yhteistyö- tai haastattelupyyntö. Oletko kiinnostunut?

Pohditaan. Tähän pätevät samat ohjeet kuin edellisiin tilanteisiin: viestitä sähköpostilla osoitteeseen mahlainen [ät] gmail.com tai kirjoita viesti Yhteys-sivun kentän kautta, niin pähkäillään asiaa.

Sivu päivitetty 19.7.2026.