Toiminta päättynyt vuonna 1994, vierailtu 2009, rakennukset purettu 2010-luvulla
Piipahdin Haminan Tervasaaressa kuvaamassa vuonna 2009. Alue oli silloin malliesimerkki joutomaasta, jota kuvasi eniten epämääräisyys. Purettujen rakennusten paikkoja, joitakin purkamista odottavia hökkeleitä, tyhjiä asfalttikenttiä, venetrailereita, sotkua ja merikelvottomia aluksia – sekä Miina Äkkijyrkän suunnittelema 16 metriä pitkä ja keskeneräiseksi jäänyt Woima-sonni, jota taiteilija ei suostunut viimeistelemään valmiiksi tai siirtämään pois Tervasaaresta.
Sonnin piina ei rajoittunut kaupunginviskaalien kinasteluun. Vuonna 2013 joku kasasi Tervasaaressa puurakenteisen eläimen vatsaan nuotion, joka poltti sen mahaan kaksi reikää.
Tervasaari on toki Haminan historiassa merkityksellinen paikka muutenkin kuin sonnikiistan kannalta. Alueella toimi satama jo 1700-luvulla, ja 1900-luvulla sinne vedettiin myös kiskot.
Vaikka syväsatama muutti 1930-luvulla Hilloniemeen, Tervasaaresta tuli vilkas sahatoiminnan keskus. Sahaamisen pani vauhtiin suomenvenäläinen Konstantin Aladin, paikallinen napamies, jonka poika jatkoi sahabisnestä. Aladin nuorempi kuitenkin luopui alasta 1920-luvun lopulla.
Aladin-kauden jälkeen yritys nimettiin Ristiniemen sahaksi. Sotien jälkeen tiloissa riehui tulipalo, mutta teollisuuslaitos rakennettiin uudestaan.
Viimeisenä Tervasaaressa sahatoimintaa harjoitti paikallinen MCM Timber. Se keskitti sahatoiminnan vuonna 1994 saman kaupungin Neuvottomaan.
Alueella ennen MCM Timberiä toimineen Ristiniemi Oy:n jälkimaine jäi synkeäksi. Yhtiö meni 1980-luvulla konkurssiin, ja sen kontolle sysättiin saha-alueen maiden saastuttaminen. Puhdistamisen arvioitiin maksavan jopa miljoonia euroja.
Vuonna 2009 Tervasaari oli välitilassa: teollisuustoiminta oli päättynyt, mutta saastuneella alueella ei ollut vielä tulevaisuutta. Kuvaajan kannalta teollisuushistoriasta muistuttaneet rakennukset olivat melko mielenkiinnottomia, eikä niissä ollut seinien lisäksi nähtävää.
Tervasaareen suunniteltiin niin merellistä luksuslähiötä kuin kylpylähotelliakin, mutta mikään näistä suunnitelmista ei toteutunut. ”Limpun näköisestä läjästä” muovattiin puutarhaneuvoksen ja maisema-arkkitehdin johdolla merellinen, epäkaupallinen virkistysalue kaupunkilaisille.
Myös Äkkijyrkän Woima-sonni onnistuttiin lopulta saattelemaan pois Tervasaaresta, kun Aira Samulin suostui adoptoimaan sen kotiinsa Hyrsylän mutkassa. Sonni tuhoutui kymmentä vuotta myöhemmin myrskyssä. Samulinin mukaan puueläimen rippeet kuljetettiin biojätekierrätykseen.
Tervasaari elää kaupunkilaisten virkistysalueena.
Pidätkö sivustosta? Pidä siitä Facebookissa.
Seuraa uusimpia löytöretkiä hylättyihin rakennuksiin eri puolilla Suomea.
Katso myös muut hylätyt saharakennukset ja paikat Suomesta.