Vierailtu 2009, osin purettu 2009–2010

Aurora Karamzin (s. 1808) oli aikansa kuuluisuus, kosmopoliitti ja hädänalaisten auttaja.
Hän perusti Helsinkiin 1800-luvulla Diakonissalaitoksen, joka oli kaupungin ensimmäinen yksityissairaala. Sen suojissa vähävaraiset naiset saivat hoitoa ja nuoret naiset sairaanhoidon oppia.
Karamzin, entinen Pietarin talvipalatsin hovineiti ja hovijahtimestarin nuori leski, oli varoissaan. Hän kuittasi kolme neljäsosaa laitoksen menoista ja oli tuttu näky rahoittamillaan tiluksilla.
1800-luvun lopulla Diakonissalaitos muutti Alppilaan kaupunkilaisia hämmästyttäneeseen rakennukseen, jonka Alppikadun puoleinen julkisivu oli peräti 123 metrin mittainen.
Vuonna 1902 Aurora Karamzin kuoli. Hautajaispäivänä Helsingin katujen varsilla suri tuhansia ihmisiä.
Alulle hän oli pannut jotakin kestävää, sillä Diakonissalaitos toimii yhä samassa korttelissa ja voi vireästi.

Sadan suurimman suomalaisen äänestyksessä Karamzin oli Paavo Lipposen ja Sakari Topeliuksen välissä.
Paavo Lipposen mukaan ei ole tiettävästi nimetty rakennuksia, mutta Aurora Karamzinin mukaan on.
Vuonna 1970 samaan Alppilan kortteliin Helsinginkadun varteen valmistui Diakonissalaitoksen rahoittama korkea uudisrakennus. Se toimi aluksi majapaikkana läheisen yksityissairaalan potilaille, jotka eivät tarvinneet vuodetta sairaalassa. Lisäksi tiloissa yöpyivät omaiset.
Olikohan niin, että kumpiakaan ei ollut tarpeeksi? Joka tapauksessa asuntolasta tehtiin pian hotelli, jonka kohderyhmää olivat sairaiden sijaan terveet.
Hotelli sai nimekseen Aurora Diakonissalaitoksen perustajan mukaan.


1980-luvun alussa hotellia laajennettiin. Helsingin Sanomien reklaamissa Aurora ylpeili 75 huoneella, 140 vuoteella, täydellisellä saunaosastolla ja squash-halilla.
Vuosikymmenen puolivälin ilmoituksessa hotellia mainostettiin ”edulliseksi kesälomahotelliksi”. Varattavana oli majapaketti, johon kuului läheisen Linnanmäen ranneke.
Lisäksi hotellista löytyi kesäterassi, solarium, uima-allas ja baari A-oikeuksilla.
Savuttomankin huoneen sai, mikäli kukaan sellaista 1980-luvun savuavassa Suomessa halusi.


Hotellin pyörittämisessä oli laupeudentyön sijaan kyse liiketoiminnasta ja sijoittamisesta.
Diakonissalaitos oli vuosien mittaan vaurastunut lahjoitusten, viisaan taloudenpidon ja onnistuneen työterveystoiminnan myötä. Hädänalaisia auttanut säätiö halusi laittaa markat töihin, mistä majoitustoiminta Linnanmäen nurkalla oli yksi esimerkki.
Uusi linja nostatti myös soraääniä.
”Miksi hätää kärsiviä ei enää auteta?” kerrotaan laitoksen hotellibisneksiä kritisoineen diakonissajohtajattaren ihmetelleen.
Kuumien sijoitusvuosien aikana laitos hankki muun muassa squash-halleja ja harkitsi lähtemistä kylpyläbisnekseen, avataan Viesti-lehden erinomaisessa jutussa.

Hotellitoiminta Aurorassa päättyi vuonna 2006. Tuolloin hotellihuoneet muutettiin pitkäaikaiskodittomien asunnoiksi.
”Se on säätiölle tarkoituksenmukaista toimintaa, johon meillä on velvollisuuskin”, johtaja perusteli Helsingin Sanomissa.
Ehkä entinen hotelli oli asuntolakäytössä epäkäytännöllinen. Tiloihin tehtiin vuosina 2009–10 mittava remontti, jossa purettiin vanhaa ja rakennettiin uutta.
Tähän taitevaiheeseen ajoittuu myös oma kohdekäyntini. Tuolloin rakennus oli enemmänkin työmaa kuin autiopaikka, eikä löytöretkikohteena erityisen kiintoisa. Terassimaiselta tasanteelta avautui kuitenkin palkitseva näköala kohti Linnanmäen kallioita.
Vain vuotta myöhemmin samalle paikalle oli valmistunut kahdeksankerroksinen kolossikokonaisuus, jossa on hyödynnetty joitakin vanhan Auroratalon osia. Helsinginkadun puoleista pätkää korotettiin, ja vanhasta hotellista säilytettiin pelkkä runko. Ravintola kattoterasseineen sai mennä.
Nykyisin rakennuksessa on 123 yksiötä, mikä on 48 enemmän kuin vanhan turistihotellin huonemäärä.
Uskon, että Aurora Karamzin on tyytyväisempi näihin pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettuihin asuntoihin kuin hotellin täydelliseen saunaosastoon ja squash-halliin.

Pidätkö sivustosta? Pidä siitä Facebookissa.
Seuraa uusimpia löytöretkiä hylättyihin rakennuksiin eri puolilla Suomea.
Katso myös muut hylätyt yhteiskunnalliset kohteet ja paikat Suomesta.




















